Stefan Nyman: Anna Online

"Samuel on rakastunut. Anna on kerta kaikkiaan ihana. Silloin kun nuoret vastarakastuneet eivät ehdi tavata toisiaan, he chattailevat. Mutta toisinaan Annan viestit vääntyvät niin epäselviksi, että Samuel pelästyy. Anna on online ja kuitenkin offline, eikä ainoastaan kirjaimellisesti.

"Esittäkää nyt vain niitä rooleja, jotka teille on annettu. Ettekö tajua, että vapaa tahto on vain illuusio?"

Samuelin kaveri Pentti tulkitsee mielellään unia, sekä omiaan että muiden. Ja jokin ei unien mukaan ole nyt oikein kohdallaan. Uninen opiskelijakaupunki Turku alkaa naakkoinensa tuntua yhä kolkommalta. Naakat ovat taivaan piraijoita, Anna toteaa, ja hän jos kuka tietää, mitä se tarkoittaa.

"Roolit, jotka teille nyt annetaan, seuraavat teitä hamaan kuolemaan asti. Esittäkää ne hyvin, esittäkää ne huonosti, ihan miten haluatte. Käsikirjoitus on kuitenkin valmis, ettekä te pysty muuttamaan ainuttakaan repliikkiä."

Tämä sijoittui Turkuun! Tällaisista minä pidän, kun kirjoissa esiintyy tuttuja paikkoja. Muissakin kirjoissa kuin Vareksissa. Ja nyt naakat tuntuvat entistä pelottavammilta.
Kirja itsessään oli mielenkiintoinen, luin sen yhdessä päivässä. Suurimmaksi osaksi siksi, koska se sijoittui Turkuun ja siinä oli erikoisena elementtinä Messenger-keskustelut päähenkilöiden kesken. Tämä oli olevinaan rakkausromaani, mutta yliluonnollisella vivahteella. Pidin siitä. Ja kun tätä luki pimeässä illalla yksikseen, niin rupesi pakostakin pelottamaan. Ja loppu oli yllätys.

Michael Buschman: Kuka lasia liikuttaa

"Marc vaihtaa koulua ja joutuu heti mielenkiintoiseen porukkaan, jonka salaperäisiin puuhiin hän vähitellen tutustuu. Ihastuminen joukon näyttävimpään tyttöön, Kimiin, lisää puuhien viehätystä. Marcista on aluksi pelkästään jännittävää, kun okkulttiset kokeilut johtavat avoimeen saatananpalvontaan. Leikki ryöstäytyy kuitenkin vaaralliseksi pahojen henkien ylivallaksi. Lopulta monen henki on vaarassa."

Kristillinen kirja. Luulin kyllä tästä vähän muuta. Ja kirjassa kävi juuri niin kuin odotinkin, satanistiteinit ottavat Jeesuksen elämäänsä ja paha saa palkkansa. Kirjan tarkoitus oli ilmeisestikin kertoa miten hirveää, kamalaa ja kauheata ja väärin okkultismi, satanismi ja saatananpalvonta on. Mutta eipä tehonnut minuun, lähinnä huvitti. En tiedä satanismista ja sen palvontamenoista tarpeeksi (vaikka olenkin lukenut LaVeyn Saatanallisen Raamatun), mutta silti epäilen, että mustan messun aikana EI kuunntella King Diamondia. Muutenkin lähinnä nauratti se, että kirjan nuoret kuuntelivat Mötley Crüeta, Ozzy Osbournea ja Motörheadia ja kävivät Iron Maidenin keikalla ja olivat olevinaan niin saatanallisia.
Googletin kirjan nimen ja löysin sen kristillisen kirjakaupan sivuilta myynnistä. Että sellainen. En muista yhtään, miksi tämän kirjan nimen olin ottanut ylös ja lopulta lainasin sen. Mutta lukukokemus tämäkin.

V2: Jäätynyt Enkeli

Vares! Perustuu samannimiseen kirjaan, lukekaa sekin.
Parhaimpia suomalaisia leffoja mitä tiedän. Soundtrack on parhautta (Northeria, Tarottia, Charonia yms.) ja hahmot aivan mahtavia. Veikko Hopea. <3

Stephen King: Eksyneiden Jumala

"Se on erikoinen olento, Trisha. Se odottaa eksyneitä. Se antaa heidän harhailla, kunnes he ovat kunnolla peloissaan - pelko saa heidät maistumaan mehevämmiltä, se mureuttaa lihaa - ja sitten se nappaa heidät. Sinä näet sen vielä. Se voi jo tulla metsästä esiin minä hetkenä hyvänsä. Oikeastaan jo muutaman silmänräpäyksen päästä. Ja kun sinä näet sen kasvot, sinä tulet hulluksi. Jos joku olisi paikalla kuulemassa, hän luulisi sinun kirkuvan, mutta oikeasti sinä naurat, niinhän? Hulluthan nauravat kun heidän elämänsä päättyy, he nauravat... ja nauravat... ja nauravat."

En osaa ylistää Stephen Kingiä ja hänen kirjoittajantaitojaan, koska en vain yksinkertaisesti ole jaksanut lukea muita kirjoja kuin tämän. Ja tämänkin luin nyt kolmannen kerran. Yksinkertaisesti vain niin hieno ja koukuttava kirja, että sen voi lukea montakin kertaa.
En löydä mitään vikaa, pidin tavasta, jolla King rakentaa jännitystä. Ei välttämättä mikään perinteinen kauhukirja, mutta silti oikeassa mielentilassa ja yksin kotona pimeällä osaa olla oikeinkin pelottava. Allekirjoittanut ainakaan ei meinannut saada unta luettuaan tätä illalla.