"Samuel on rakastunut. Anna on kerta kaikkiaan ihana. Silloin kun nuoret vastarakastuneet eivät ehdi tavata toisiaan, he chattailevat. Mutta toisinaan Annan viestit vääntyvät niin epäselviksi, että Samuel pelästyy. Anna on online ja kuitenkin offline, eikä ainoastaan kirjaimellisesti.
"Esittäkää nyt vain niitä rooleja, jotka teille on annettu. Ettekö tajua, että vapaa tahto on vain illuusio?"
Samuelin kaveri Pentti tulkitsee mielellään unia, sekä omiaan että muiden. Ja jokin ei unien mukaan ole nyt oikein kohdallaan. Uninen opiskelijakaupunki Turku alkaa naakkoinensa tuntua yhä kolkommalta. Naakat ovat taivaan piraijoita, Anna toteaa, ja hän jos kuka tietää, mitä se tarkoittaa.
"Roolit, jotka teille nyt annetaan, seuraavat teitä hamaan kuolemaan asti. Esittäkää ne hyvin, esittäkää ne huonosti, ihan miten haluatte. Käsikirjoitus on kuitenkin valmis, ettekä te pysty muuttamaan ainuttakaan repliikkiä."
Tämä sijoittui Turkuun! Tällaisista minä pidän, kun kirjoissa esiintyy tuttuja paikkoja. Muissakin kirjoissa kuin Vareksissa. Ja nyt naakat tuntuvat entistä pelottavammilta.
Kirja itsessään oli mielenkiintoinen, luin sen yhdessä päivässä. Suurimmaksi osaksi siksi, koska se sijoittui Turkuun ja siinä oli erikoisena elementtinä Messenger-keskustelut päähenkilöiden kesken. Tämä oli olevinaan rakkausromaani, mutta yliluonnollisella vivahteella. Pidin siitä. Ja kun tätä luki pimeässä illalla yksikseen, niin rupesi pakostakin pelottamaan. Ja loppu oli yllätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti