perjantai 14. lokakuuta 2011

Lower the flags

Tuttavapiirissäni on tapahtunut kuolemantapaus. Eräs rinnakkaiskokkiluokan pojista kuoli tuossa alkuviikolla onnettomuudessa. Kyseinen poika ei ollut läheisimpiä ystäviäni, mutta hyvä tyyppi. Pistihän se hiljaiseksi ja sitten kun vielä näki miten paljon tuskaa menetys aiheutti ystävilleni, jotka olivat läheisempiä tämän pojan kanssa kuin minä.
Tämä pisti miettimään. Vietän suht paljon aikaa internetissä ja minulla on paljon ystäviä, tuttuja ja kavereita, jotka asuvat toisilla paikkakunnilla, joten emme näe, emmekä välttämättä edes juttele joka päivä. Mutta jokainen on minulle tavalla tai toisella tärkeä. Mitä sitten, jos jollekin tapahtuu jotain? Saanko minä koskaan tietää sitä? Ja kuuluuko minun loppujenlopuksi edes saada tietää tällaisista? Itselläni on muutama henkilö, joiden haluan saavan tiedon jos minulle joskus sattuu jotain vakavampaa. Toivoisin olevani myös jollekulle heistä niin tärkeä, että minulle kerrottaisiin.
Näitä ajatellessani yritin miettiä miten reagoisin jos kuulisin jonkun läheisen ystäväni kuolleen. En osaa kuvitella tilannetta. En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa minulle oikeasti läheinen ihminen on kuollut. Tunne on varmasti musertava.

Kovin on surumielinen tämä postaus, mutta tällä hetkellä on tällainen fiilis. Tässä vielä lopuksi asentavaa musiikkia: http://www.youtube.com/watch?v=YyqDFJ-4E1k
Olen huomannut, että kun masentaa ja on paha olla, niin silloin kuuntelen biisejä, jotka ovat masentavia ja surumielisiä. Sitten tulee vain pahempi olla. Kumma juttu. Ei mitään pikkuponeja, jotka kakkivat vaahtokarkkeja ja piereskelevät sateenkaaria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti