Dorothy Hearst: Suden lupaus

"Pysy erossa ihmisistä. Älä koskaan tapa ihmistä ilman syytä. Pariudu vain laakson susien kanssa."

Näin kuuluu Laajalaakson susien lupaus. Kunnes nuori susinaaras Kaala uskaltaa rikkoa sääntöjä.
Kaala syntyy kiellettyyn sekaveriseen pentueeseen. Hänen annetaan jäädä henkiin, mutta hänen asemansa laumassa on alati uhattuna. Mikä pahinta, Kaala tuntee outoa vetoa susien metsästysmaille asettuneiden ihmisten seuraan. Kun samasta riistasta taistelevien lajien välille uhkaa syttyä kohtalokas sota. Kaalalla on viimeinen tilaisuus osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Suden lupauksen taakse kätkeytyvän valheen on aika tulla julki.

Marilyn Manson & Neil Strauss: Helvettiin ja takaisin

"Jos ihmiset ovat vihatakseen minua, haluan heidän vihaavan minua oikeista syistä."

Marilyn Mansonin omaelämäkerta. Luin kolmannen kerran jo, on tämä sen verran mielenkiintoinen opus. Alku varsinkin. Ihan vinkkinä, ei kannata lukea ruokapöydässä. Voi tulla huono olo.

Necromentia

Ei tässä mitään järkeä ollut. Tai ainakin välillä tuntui siltä. Ehkä siinä kuitenkin loppujen lopuksi olikin.

Aika helvetin kierolla tavalla todella kaunis elokuva. Oli viiltelyä, kiduttamista, nekrofiliaa, demoneita ja kostoa.
Katsokaa, en oikeen osaa edes sanoa tästä mitään.

Apulanta: Hiekka

1. Hiekka
2. Hippo
3. Jumala
4. Faarao
5. Valas
6. Hetki
7. Saasta
8. Onttosydän
9. Lihaviihde
10. Kolmiolääke

Apulantaa olen kuunnellut jo pitemmän aikaa (Last.fm:ssä 680 scroblausta), ja olen tältäkin levyltä monia biisejä kuunnellut, mutta nyt vasta ikäänkuin löysin tämän. Kokonaisuutena.
Kaikki biisit aivan loistavia. Apulantaa parhaimmillaan.

V2: Jäätynyt Enkeli

Vares! Perustuu samannimiseen kirjaan, lukekaa sekin.
Parhaimpia suomalaisia leffoja mitä tiedän. Soundtrack on parhautta (Northeria, Tarottia, Charonia yms.) ja hahmot aivan mahtavia. Veikko Hopea. <3

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotitalonsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää saman tien haluavansa omakseen. Hetkeäkään epäröimättä hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.
Hänen ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vähitellen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi kuvitellut voivansa vangita palan villiä luontoa itselleen, joutuu hän pian totetamaan jääneensä itse vangiksi. Eikä hän tiedä elävänsä hetkeä, jolloin alistettu luonto on juuri iskemäisillään takaisin.

Näin sanoo takakansi. Otin kirjan luettavakseni, koska pari kaveria oli lukenut sen ja kuulosti mielenkiintoiselta. Ja sitähän tämä olikin. Tykkäsin siitä miten tässä oli sotkettu todellisuutta ja fiktiota (kuka sanoo, että peikot oikeasti olisivat fiktiota) keskenään. Muutenkin kirja eteni mielenkiintoisesti. Ja todentuntuisesti. Itse ainakin pidin.

Pessi on ihana.

Män som hatar kvinnor

Elikkäs Miehet jotka vihaavat naisia. Piti katsoa, kun suositeltiin. Perustuu Stieg Larssonin samannimiseen kirjaan, kannattaa lukea sekin. Itselläni se on työn alla.
Idea: Toimittaja Mikael Blomkvist ryhtyy tutkimaan 40 vuotta vanhaa murhaa apunaan yksi Euroopan taitavimmista hakkereista - tummiin pukeutuva ja tatuoitu Lisbeth Salander.

Hirveintä tässä elokuvassa oli se, että kaikki voisi olla totta. Maailmassa voi olla olemassa yhtä sairaita ihmisiä kuin tässä. Elokuva siis sisältää hyvin voimakkaita kohtauksia ja ne voivat olla hyvinkin häiritseviä. Hienosti ja realistisesti toteutettu. Jos nyt voi sanoa, että kohtaus jossa miehen rektumiin tungetaan dildo, on hieno.
Ihastuin Lisbethiin. I'd go gay for her.

Katsokaa pois, ihan hyvä elokuva.

Van Canto

http://www.youtube.com/watch?v=XCGQiGEYl4Y
Aivan pakko. Uusi, mielenkiintoinen löytö. Van Canto, saksalainen a cappella-metalliyhtye. Viisi laulajaa ja rummut, ei kitaroita, ei bassoa, ei koskettimia. Aivan mahtava!

The Texas Chainsaw Massacre

Otetaan ryhmä nuoria. Nuoret kohtaavat matkallaan moottorisahamurhaajan. Loput voi varmaan arvata.

Verta tässä ainakin oli. Parhaiten mieleen jäi tyttö, joka ampui aivonsa pakettiauton takaikkunasta.

The Dark Knight

Mitähän tästäkin sanoisi. Mielestäni on aika surullista, että katsoin leffan tuossa posterissa olevan herran takia, en Batmanin takia. Onhan kuitenkin kyseessä Batman-leffa.
Ei kyllä vetänyt vertoja 90-luvun Batman-leffoille, ei lähellekään. Kyllä tämän Jokerin takia voisi katsoa muutamankin kerran, mutta itse Batman jätti vähän kylmäksi. Ja miksi sen piti puhua niin oudosti?

Leffasta kyllä menee pointsit ja rispektit Heath Ledgerille. R.I.P.

Why so serious?

Drag Me to Hell

"Ohjaaja Sam Raimi (Evil Dead, Spider-Man) palaa juurilleen kauhun pariin elokuvassa Drag Me to Hell, jossa nuori nainen joutuu karmivan kirouksen kouriin.

Christine (Alison Lohman) on pankkivirkailija, jonka kielteinen lainapäätös ajaa vanhan naisen menettämään kotinsa. Kostoksi vanhus langettaa tappavan kirouksen Christinen ylle.

Epätoivoinen Christine hakee apua selvännäkijältä pelastaakseen sielunsa ikuiselta kadotukselta. Mutta kuinka pitkälle hän on valmis menemään päästäkseen vapaaksi?"

Näin sanoo Finnkinon sivut. Tuon perusteella odotin leffaa, jonka voi ottaa TOSISSAAN. Mutta eihän tätä voinut. Nauroin kuollakseni kun katsoin tätä. Lentävä nenäliina oli ehdottomasti paras. Ja pelottavakin. Hyvänä kakkosena tuli mielipuoli mustalaismummo.

(Tämän katsoin jo aikoja sitten, ajattelin kuitenkin kirjoittaa siitä.)

Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl

Tarvitseeko mun edes sanoa mitään?

"...and really bad eggs."

Stephen King: Eksyneiden Jumala

"Se on erikoinen olento, Trisha. Se odottaa eksyneitä. Se antaa heidän harhailla, kunnes he ovat kunnolla peloissaan - pelko saa heidät maistumaan mehevämmiltä, se mureuttaa lihaa - ja sitten se nappaa heidät. Sinä näet sen vielä. Se voi jo tulla metsästä esiin minä hetkenä hyvänsä. Oikeastaan jo muutaman silmänräpäyksen päästä. Ja kun sinä näet sen kasvot, sinä tulet hulluksi. Jos joku olisi paikalla kuulemassa, hän luulisi sinun kirkuvan, mutta oikeasti sinä naurat, niinhän? Hulluthan nauravat kun heidän elämänsä päättyy, he nauravat... ja nauravat... ja nauravat."

En osaa ylistää Stephen Kingiä ja hänen kirjoittajantaitojaan, koska en vain yksinkertaisesti ole jaksanut lukea muita kirjoja kuin tämän. Ja tämänkin luin nyt kolmannen kerran. Yksinkertaisesti vain niin hieno ja koukuttava kirja, että sen voi lukea montakin kertaa.
En löydä mitään vikaa, pidin tavasta, jolla King rakentaa jännitystä. Ei välttämättä mikään perinteinen kauhukirja, mutta silti oikeassa mielentilassa ja yksin kotona pimeällä osaa olla oikeinkin pelottava. Allekirjoittanut ainakaan ei meinannut saada unta luettuaan tätä illalla.

Dragonheart

Ritari Bowen lyöttäytyy yhteen viimeisen elossa olevan lohikäärmeen, Dracon kanssa. Yhdessä he taistelevat pahaa kuningas Einonia vastaan.
Siinä noin pähkinänkuoressa. Ritareita, lohikäärmeitä, hyvän ja pahan taistelua sekä kunniaa.

Draco: Who's the girl?
Bowen: A nuisance! Get rid of her!
Draco: Why?
Bowen: They're trying to placate you with a sacrifice!
Draco: Oh, now whoever gave them *that* bright idea?
Bowen: Never mind! Just get rid of her!
Draco: How?
Bowen: Eat her!
Draco: Oh, please. YUCK!
Bowen: Aren't we squeamish; you ate Sir Egglemore, hypocrite!
Draco: I merely chewed in self-defense, but I never swallowed.



Olen nähnyt elokuvan ainakin kymmenen kertaa ja joka kerran liikutun kyyneliin. Elokuvan ehdottomasti sympaattisin olento on lohikäärme Draco (äänenä muuten Sean Connery).

Pistääpä vituttamaan, etten en itse ole lohikäärme.

Bowen: Dreams die hard and you hold them in your hands long after they've turned to dust.

J.R. Ward: Pimeyden rakastaja

New Yorkin Galdwellissä elää vampyyriyhteisö, jota suojelee Mustan Tikarin Veljeskunta - kuusi vampyyrisoturia, jotka ovat tavallisia vampyyreita voimakkaampia, vaarallisempia ja komeampia. (Viimeinen allekirjoittaneen oma mielipide.) Veljeskunnan johdossa on maapallon ainoa täysin puhdasverinen vampyyri Wrath.
Eräs Wrathin soturitovereista kuolee. Tältä jää puoliverinen tytär, Beth, jolla ei ole aavistustakaan verenperinnöstään. Viimeisenä toiveenaan Bethin isä on pyytänyt Wrathia pitämään huolta tyttärestään ja auttamaan tätä selviämään muutosvaiheesta hengissä. Wrath päättää pitää hänen ja Bethin välisen suhteen täysin asiallisena ja vain tehdä tehtävänsä, mutta Beth herättääkin hänessä ennen näkemättömän nälän...

Pimeyden rakastaja on ensimmäinen osa J.R. Wardin Black Dagger Brotherhood- sarjasta. Kirjoja on ilmestynyt tähän mennessä yhteensä 8, Pimeyden rakastaja on ensimmäinen suomennettu.

Valitsin kirjan kannen kuvan ja takakannen tekstin perusteella. Enkä pettynyt. Typerä kirja meni loppumaan aivan liian aikaisin ja jatko-osia ei löydy kirjastosta edes englanniksi. Juuri sellainen kirja mistä pidän, kivasti sotkettu nykyaikaa ja fantasiaa. Rakastuin vampyyreihin, hahmoina aivan ihania! Zsadist. <3 Vampyyrit tosin kuuntelivat Jay-Z:tä ja Tupacia, mutta kuitenkin aivan ihania.
Neljän sivun seksikohtauksia. Väkivaltaa. Ei siis mikään Twilight. Eikä sovi ihan perheen pienimmille. Ainoa mikä häiritsi, olivat toistuvat "luoja" ja "kristus"-huudahdukset. Eivät mielestäni sovi vampyyrin suuhun.

Hieno kirja kaikille joiden mielestä Twilight on liian nössö. (Allekirjoittanut ei ole lukenut, eikä koskaan tule lukemaankaan kyseistä kirjaa.)
Jatko-osia odotellessa.

//EDIT: Tämän kirjan jälkeen nuo muut kirjastosta samalla kerralla lainatut kirjat on aika plääh.

First time

Tämä on siis kirja/leffa/levyblogi. Tänne siis kirjoitan jonkunlaista arvostelun tynkää ja mielipiteitä vastaantulevista levyistä, kirjoista ja leffoista.

Ehkä joku lukee tätä, ehkä ei. Ehkä joku innostuu lukemaan/katsomaan/kuuntelemaan, ehkä ei.
Itseäni tämä eniten hyödyttää, kun pystyn pitämään kirjaa mitä on tullut luettua ja katsottua.

Joten, tästä se lähtee.