Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl

Tarvitseeko mun edes sanoa mitään?

"...and really bad eggs."

Stephen King: Eksyneiden Jumala

"Se on erikoinen olento, Trisha. Se odottaa eksyneitä. Se antaa heidän harhailla, kunnes he ovat kunnolla peloissaan - pelko saa heidät maistumaan mehevämmiltä, se mureuttaa lihaa - ja sitten se nappaa heidät. Sinä näet sen vielä. Se voi jo tulla metsästä esiin minä hetkenä hyvänsä. Oikeastaan jo muutaman silmänräpäyksen päästä. Ja kun sinä näet sen kasvot, sinä tulet hulluksi. Jos joku olisi paikalla kuulemassa, hän luulisi sinun kirkuvan, mutta oikeasti sinä naurat, niinhän? Hulluthan nauravat kun heidän elämänsä päättyy, he nauravat... ja nauravat... ja nauravat."

En osaa ylistää Stephen Kingiä ja hänen kirjoittajantaitojaan, koska en vain yksinkertaisesti ole jaksanut lukea muita kirjoja kuin tämän. Ja tämänkin luin nyt kolmannen kerran. Yksinkertaisesti vain niin hieno ja koukuttava kirja, että sen voi lukea montakin kertaa.
En löydä mitään vikaa, pidin tavasta, jolla King rakentaa jännitystä. Ei välttämättä mikään perinteinen kauhukirja, mutta silti oikeassa mielentilassa ja yksin kotona pimeällä osaa olla oikeinkin pelottava. Allekirjoittanut ainakaan ei meinannut saada unta luettuaan tätä illalla.

Dragonheart

Ritari Bowen lyöttäytyy yhteen viimeisen elossa olevan lohikäärmeen, Dracon kanssa. Yhdessä he taistelevat pahaa kuningas Einonia vastaan.
Siinä noin pähkinänkuoressa. Ritareita, lohikäärmeitä, hyvän ja pahan taistelua sekä kunniaa.

Draco: Who's the girl?
Bowen: A nuisance! Get rid of her!
Draco: Why?
Bowen: They're trying to placate you with a sacrifice!
Draco: Oh, now whoever gave them *that* bright idea?
Bowen: Never mind! Just get rid of her!
Draco: How?
Bowen: Eat her!
Draco: Oh, please. YUCK!
Bowen: Aren't we squeamish; you ate Sir Egglemore, hypocrite!
Draco: I merely chewed in self-defense, but I never swallowed.



Olen nähnyt elokuvan ainakin kymmenen kertaa ja joka kerran liikutun kyyneliin. Elokuvan ehdottomasti sympaattisin olento on lohikäärme Draco (äänenä muuten Sean Connery).

Pistääpä vituttamaan, etten en itse ole lohikäärme.

Bowen: Dreams die hard and you hold them in your hands long after they've turned to dust.

J.R. Ward: Pimeyden rakastaja

New Yorkin Galdwellissä elää vampyyriyhteisö, jota suojelee Mustan Tikarin Veljeskunta - kuusi vampyyrisoturia, jotka ovat tavallisia vampyyreita voimakkaampia, vaarallisempia ja komeampia. (Viimeinen allekirjoittaneen oma mielipide.) Veljeskunnan johdossa on maapallon ainoa täysin puhdasverinen vampyyri Wrath.
Eräs Wrathin soturitovereista kuolee. Tältä jää puoliverinen tytär, Beth, jolla ei ole aavistustakaan verenperinnöstään. Viimeisenä toiveenaan Bethin isä on pyytänyt Wrathia pitämään huolta tyttärestään ja auttamaan tätä selviämään muutosvaiheesta hengissä. Wrath päättää pitää hänen ja Bethin välisen suhteen täysin asiallisena ja vain tehdä tehtävänsä, mutta Beth herättääkin hänessä ennen näkemättömän nälän...

Pimeyden rakastaja on ensimmäinen osa J.R. Wardin Black Dagger Brotherhood- sarjasta. Kirjoja on ilmestynyt tähän mennessä yhteensä 8, Pimeyden rakastaja on ensimmäinen suomennettu.

Valitsin kirjan kannen kuvan ja takakannen tekstin perusteella. Enkä pettynyt. Typerä kirja meni loppumaan aivan liian aikaisin ja jatko-osia ei löydy kirjastosta edes englanniksi. Juuri sellainen kirja mistä pidän, kivasti sotkettu nykyaikaa ja fantasiaa. Rakastuin vampyyreihin, hahmoina aivan ihania! Zsadist. <3 Vampyyrit tosin kuuntelivat Jay-Z:tä ja Tupacia, mutta kuitenkin aivan ihania.
Neljän sivun seksikohtauksia. Väkivaltaa. Ei siis mikään Twilight. Eikä sovi ihan perheen pienimmille. Ainoa mikä häiritsi, olivat toistuvat "luoja" ja "kristus"-huudahdukset. Eivät mielestäni sovi vampyyrin suuhun.

Hieno kirja kaikille joiden mielestä Twilight on liian nössö. (Allekirjoittanut ei ole lukenut, eikä koskaan tule lukemaankaan kyseistä kirjaa.)
Jatko-osia odotellessa.

//EDIT: Tämän kirjan jälkeen nuo muut kirjastosta samalla kerralla lainatut kirjat on aika plääh.

First time

Tämä on siis kirja/leffa/levyblogi. Tänne siis kirjoitan jonkunlaista arvostelun tynkää ja mielipiteitä vastaantulevista levyistä, kirjoista ja leffoista.

Ehkä joku lukee tätä, ehkä ei. Ehkä joku innostuu lukemaan/katsomaan/kuuntelemaan, ehkä ei.
Itseäni tämä eniten hyödyttää, kun pystyn pitämään kirjaa mitä on tullut luettua ja katsottua.

Joten, tästä se lähtee.