"Se on erikoinen olento, Trisha. Se odottaa eksyneitä. Se antaa heidän harhailla, kunnes he ovat kunnolla peloissaan - pelko saa heidät maistumaan mehevämmiltä, se mureuttaa lihaa - ja sitten se nappaa heidät. Sinä näet sen vielä. Se voi jo tulla metsästä esiin minä hetkenä hyvänsä. Oikeastaan jo muutaman silmänräpäyksen päästä. Ja kun sinä näet sen kasvot, sinä tulet hulluksi. Jos joku olisi paikalla kuulemassa, hän luulisi sinun kirkuvan, mutta oikeasti sinä naurat, niinhän? Hulluthan nauravat kun heidän elämänsä päättyy, he nauravat... ja nauravat... ja nauravat."
En osaa ylistää Stephen Kingiä ja hänen kirjoittajantaitojaan, koska en vain yksinkertaisesti ole jaksanut lukea muita kirjoja kuin tämän. Ja tämänkin luin nyt kolmannen kerran. Yksinkertaisesti vain niin hieno ja koukuttava kirja, että sen voi lukea montakin kertaa.
En löydä mitään vikaa, pidin tavasta, jolla King rakentaa jännitystä. Ei välttämättä mikään perinteinen kauhukirja, mutta silti oikeassa mielentilassa ja yksin kotona pimeällä osaa olla oikeinkin pelottava. Allekirjoittanut ainakaan ei meinannut saada unta luettuaan tätä illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti