Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotitalonsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää saman tien haluavansa omakseen. Hetkeäkään epäröimättä hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.
Hänen ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vähitellen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi kuvitellut voivansa vangita palan villiä luontoa itselleen, joutuu hän pian totetamaan jääneensä itse vangiksi. Eikä hän tiedä elävänsä hetkeä, jolloin alistettu luonto on juuri iskemäisillään takaisin.
Näin sanoo takakansi. Otin kirjan luettavakseni, koska pari kaveria oli lukenut sen ja kuulosti mielenkiintoiselta. Ja sitähän tämä olikin. Tykkäsin siitä miten tässä oli sotkettu todellisuutta ja fiktiota (kuka sanoo, että peikot oikeasti olisivat fiktiota) keskenään. Muutenkin kirja eteni mielenkiintoisesti. Ja todentuntuisesti. Itse ainakin pidin.
Pessi on ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti