Iiris katselee yöt leffoja ja haaveilee päivät elokuvaa suuremmasta rakkaudesta. Taiteilijaäiti ja ystävättäret usuttavat Iiristä muuttamaan elämänsä, pyrkimään harmoniaan tai rentoutumaan seksin avulla. Iirikselle kelpaa kuitenkin vain aito romanssi: rakkaus menee syvälle, seksiin riittää vain muutama sentti.
Unelmat näyttävät käyvän toteen kun Iiris tapaa Markon, elokuvaohjaajan, joka kohottaa elämän korkealle arjen yläpuolelle. Mutta kummat ovat loppujen lopuksi oikeassa, romantikot vai kyynikot? Onko täydellinen onni harhaa ja ihmissuhteet aina täynnä salaisuuksia ja valheita. Ennen kuin asiaan saadaan selvyys, hermoromahduksen partaalla on neljä naista ja pari miestäkin.
"Kunpa joku rakastaisi minua jossakin."
Täydellinen samaistuminen. Enkä varmastikaan katsonut tätä leffaa oikeassa mielentilassa, rupesin miettimään myös, että onkohan olemassa ihmistä joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen. Että minussa on varmasti jotain vikaa, koska olen yksin. Ja ehkä onkin, ei voi tietää.
Ihan kiva suomalainen elokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti