Tukholmalaisessa Blackebergin lähiössä 1980-luvun alussa elämä on tavanomaisen uneliasta kansankodin rauhaa, kunnes lähimetsässä tapahtuu häijy rituaalimurha: puussa roikkuu kuiviin valutettu teinipoika. Murha säväyttää 12-vuotiasta Oskaria, joka fantasioi kostavansa kiusaajilleen. Murhaakin kiinnostavampaa on kuitenkin outo naapurintyttö Eli. Eli on outo tapaus: tyttöä näkee vain iltahämärän jälkeen, hän pukeutuu oudosti, haisee kummalliselle eikä tunne Rubikin kuution kaltaisia itsestäänselvyyksiä.
Vampyyreita, rakkaustarina, pedofiliaa, koulukiusaamista, väkivaltaa. Ei siis mikään Twilight. Pidin tästä kovasti, koska tämä oli niin karu, mutta silti samalla kuitenkin herkkä. Koulukiusattu Oskar sai sympatiani puolelleen. Samoin Eli. Kirjasta teki mielenkiintoisen se, että tarinaa kerrottiin monen ihmisen näkökulmasta. Pidin tästäkin ominaisuudesta. Tämä ei kuitenkaan sovi kaikkein herkimmille, kirjassa nimittäin kuvattiin sangen yksityiskohtaisesti raakojakin tapahtumia.
Haluan myös nähdä tästä tehdyn elokuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti