"Minun tulee ikävä jäätä. Ja sohvaa. Ja olohuonetta. Ja sitä miten Cal rakastaa taikatemppuja. Ja valkoisia asioita - maitoa, lunta, joutsenia."
16-vuotias Tessa sairastaa parantumatonta leukemiaa. Loputtomien sairaalakäyntien keskelläkään hän ei suostu jäämään sängynpohjalle vaan tekee listan asioista, jotka tahtoo vielä kokea. Ylisuojelevan isänsä kauhuksi hän aikoo menettää neitsyytensä, rikkoa lakia - ja saattaa eronneet vanhempansa takaisin yhteen.
Kun kuvioihin ilmestyy naapurinpoika Adam, Tessa pääsee vihille siitä mitä hän on tähän asti nähnyt vain elokuvissa. Vaikka sairaus syö päivä päivältä Tessan voimia, viime kuukausinaan hän tuntee olevansa enemmän elossa kuin koskaan.
Kaunis kirja. Ja surullinen. Mutta silti onnellinen. En tiedä, tämä kosketti. Tessa oli ihailtavan vahva ja kirjailija onnistui tekemään hahmosta lähes todellisen. Muutenkin pidin kerronnasta.
Kun Tessan sairaus eteni, kirjakin muuttui rikkonaisemmaksi loppua kohden.
Kannattaa ehdottomasti lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti