Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyriroduilla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.
Rhage, jonka sisällä raivoaa hurja peto, on Mustan tikarin veljeskunnan jäsenistä vaarallisin. Hän on paras taistelija ja aina kärkäs toimimaan hetken mielijohteesta, sillä hänen sisällään palaa Kirjurineitsyen langettama ankara kirous.
Mary Luce on kokenut elämässään kovia. Hän joutuu tahtomattaan vampyyrien maailmaan ja tarvitsee Rhagen suojelua. Marylla on oma hengenvaarallinen kirouksensa, eikä hän etsi rakkautta. Hän on menettänyt uskonsa ihmeisiin jo vuosia sitten. Pian Rhage kuitenkin tietää, että hänen on saatava Mary omakseen. Vihollisten uhatessa Mary taistelee vimmaisesti voittaakseen elämän yhdessä rakastettunsa kanssa.
Vampyyriporno jatkuu. Edellinen osa Pimeyden rakastaja löytyy tuolta aikaisemmin. Odotin tätä jatko-osaa kuin kuuta nousevaa luettuani Pimeyden rakastajan. Pieni pettymys kyllä. Olihan tätä viihdyttävä lukea (viiden sivun seksikohtaukset ja hyvännäköiset vampyyrit, jotka EIVÄT kimalla kun joutuvat aurinkoon), mutta kaava oli täysin sama kuin ensimmäisessä osassa. Ei mitään uutta siis.
Vampyyri tapaa tytön, tyttö rakastuu, vampyyri ja tyttö rakastelevat pitkin kirjaa ja lopulta saavat toisensa ja jatkavat rakastelemistaan onnellisina ja niin eespäin pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti