Uuden aikakauden aamu

Oikeastihan nyt on yö (klo 2:06), joten otsikko on harhaanjohtava. Pahoittelen. Ja on muuten Leijonakuninkaasta lainattu! Eräs lempielokuvistani tuota. Ikinä. Mutta tuota, eksyin vallan aiheesta.
Olen pitkään haaveillut blogista mihin kirjoitan joka päivä. Ihan vaan sen takia, että voin itse lukea sitä taaksepäin ja muistella. Jos en muuta keksi, niin kirjoitan sen päivän kauppalistan. Kaikki mietteet, arkiset asiat, muistettavat, uudet löydöt, tuttavuudet ja muut. Saattaa olla hieman kunnianhimoinen tavoite, mutta yritetään! Jätän nuo kirja-arvosteluhässäkät tuonne muhimaan ja melko varmasti kirjoittelen sitten uusiakin kun tulee mielenkiintoisia kirjoja vastaan. Esimerkiksi tällä hetkellä luen Corey Taylorin (ah, my man) kirjaa nimeltä Seitsemän kuolemansyntiä. Mutta lisää siitä myöhemmin.

Tänään kävin lenkillä. Koska olen päättänyt, että on aika tehdä itselleen jotain, eikä vain rypeä kotona itsesäälissä. Harmittaa hieman, kun en tajunnut hyödyntää hienoja lenkkireittejä Turussa vielä asuessani. Oli pururataa ja jokirantaa, ihan parin sadan metrin päässä kämpältä. No, ei tässä Jyväskylän järvimaisemassakaan onneksi moittimista ole. Eilen lähdin lenkille, koska vitutti. Lenkin jälkeen tuntui yllättävän hyvältä. Endorfiinit, kenties? Tänäänkin tuntui siltä, että olisin halunnut heti kotiinpäästyäni lähteä uudestaan. Aikomukseni on koulun alkamisen jälkeen ottaa yhteys terkkariin ja kertoa haluavani ravintoterapeutille. Haluan tietää, mikä mun ruokailutottumuksissani on vikana. Ja tehdä asialle jotain.
Lenkkeilyn lisäksi leivoin suklaamuffinsseja, joten lenkki taisi olla vähän +-0. Ei niistä kauniita tullut, mutta hyviä. Vähän liikaa korppujauhoa ehkä vuuassa, mutta silti. Varsinkin kun ovat olleet jääkaapissa hetken. Namia. (Seuraava kohta saattaa sisältää tuotesijoittelua.) Muffinssien (tai cupcakeja ne kai virallisesti on) ohje löytyy Valion kuningatar-rahkapurkin etiketin takaa. Vähän sovellettuna saa hyviä suklaamuffinsseja. Ja rahkakin on ihan hyvää vaikkakin opiskelijabudjetilla aika törkeän kallista. Lisäksi tein kauraleipää (tosi hyvää ja täyttävää) ja perunoita ja kanaa kermakastikkeessa. Oon sitä mieltä, että joku saa musta vielä hyvän vaimon. Ainakin keittiön puolella, siitä siivoamisesta ja tiskikoneena olemisesta en hirveesti välitä.

Asiaan liittyen, selailin tänään Suomi24:n treffipalstaa ja harkitsen tekeväni oman profiilin sinne. Löysin jopa ison ja söpön ex-turkulaisen hipinretaleen sieltä johon ajattelin ottaa yhteyttä. We'll see. Onko se noloa hakea seuraa treffipalstalta? Vai onko se nykyään jo ihan hyväksyttävää? Itse en baareissa juuri viihdy niin ehkä tämä on toimiva tapa. Mietin montaa juttua liittyen tähän. Entä jos joku tuttu löytää profiilini? Onko se maailmanloppu? Onko minulla sitten loppuelämäni otsassa leima. "Haki seuraa internetistä". Ja olisiko se lopulta niin paha asia? Nyt tässä kirjoittaessani se ei tunnu niin nololta. Vai onko asia niin, kuin eräs Iltalehden toimittaja asian ilmaisi? Että netistä hakevat seuraa vain rumat, epätoivoiset ja nörtit. ( Linkki kyseiseen juttuun, ihan mielenkiintoinen luettava ) Itse pidän itseäni vähän noina jokaisena. Että ehkä tää on sittenkin mun juttu.

Tuota treffipalstaprofiilia tehdessä tuli vastaan nimimerkki. Olenko siellä sillä nimimerkillä kuin muuallakin, vai pitäisikö keksiä kokonaan uusi? Mietin eri vaihtoehtoja, omaan nimeenhän sen pitäisi jotenkin sopia. Kaverinkin kanssa pohdittiin, tämä heitti kaikkia Rosiinaa ja Rosaania. Nimenihän on siis Roosa, hyvää iltaa vaan neideille ja herroille. Sitten mieleen tuli Rouslain. Tähän liittyy jännä tarina. Ala-asteella täytin vuosia (niinkuin joka vuosi) pidin synttärit ja sitten kutsuin tietysti kavereita kylään. Pari poikaakin tuli paikalle, kutsukaamme toista vaikka Joonataniksi (nimi muutettu). Joonatan antoi mulle lahjaksi kirjan. Päähenkilönä oli Roosa-Liina, eli Rouslain. Kirjassa Rouslain rakastuu poikaan, jolla on sama nimi kuin tällä pojalla, joka antoi mulle tämän kirjan. Itse olin silloin ihastunut kyseiseen poikaan. Kuulostaa söpöltä, vuosisadan rakkaustarinalta, joka kariutui siihen, että kyseisestä pojasta tuli myöhemmin eräs koulukiusaajistani. En tiedä, missä Joonatan pyörii nyt. Viimeksi kun kuulin juttua, niin hän opiskeli amiksessa autoasentajaksi.

Kello on nyt 2:59. Hyvä aika lopettaa.