Helmiä ja sikoja

Hirvosen veljesten, Läden, Timon, Ruhon ja Pojun, elämä keskittyy enimmäkseen pimeän viinan ja pikkusuolaisten kauppaamiseen ja saksalaisten poliisisarjojen katsomiseen. Epäonnisen viinakaupan ryöstön jälkeen poikien isä joutuu vankilaan. Pojat saavat yllättäen uuden perheenjäsenen, kun heidän siskopuolensa Saara muuttaa heidän luokseen. Pian selviää, että Saaralla on upea lauluääni ja pojat keksivät ilmoittaa tytön lasten laulukilpailuun. Tyttöä valmentamaan palkataan entinen tenavatähti, nykyinen kapakkaruusu, Laura.

"Eihä meistä oo homoja ku tää yks, ja sekin on sulle paskiaiselle HERRA HOMO!"

"Pese sit kahvinkeitin jos et haluu ihmekahvia.."

"Anna mulle backstage-passi että pääsen paskalle, OLIKO TARPEEKSI SELVÄSTI AR-TI-KU-LOI-TU?!"

"Mie oon yksihuoltajahylje ja sie oot se kuutti ja nää ois menossa tuonne Jarmo jääkarhun luo kahville, ku sille on syntyny vaauva."

"KUUTTIANI ETTE SAA!"

Ei tästä varmaan muuta tarvitse sanoa.

Kielletty hedelmä

Kaksi nuorta vanhoillislestadiolaista tyttöä lähtee Helsinkiin kokeilemaan elämää ilman uskontonsa asettamia sääntöjä.

En ole ikinä, en koskaan ymmärtänyt kiihkouskovaisia tai muutenkaan uskonnollisia ihmisiä. Ja tämän leffan jälkeen ymmärrän vielä vähemmän.

Marilyn Manson: Golden Age of Grotesque

1. Thaeter
2. This Is the New Shit
3. mOBSCENE
4. Doll-Dagga Buzz-Buzz Zigety- Zagg
5. Use Your Fist and Not Your Mouth
6. The Golden Age of Grotesque
7. (s)AINT
8. Ka-Boom Ka-Boom
9. Slutgarden
10. Spade
11. Para-Noir
12. The Bright Young Things
13. Better of Two Evils
14. Vodevil
15. Obsequey (The Death of Art)
16. Tainted Love

Uusi lempilevy Mansonilta. Heti The High End of Lown jälkeen. Yksinkertaisesti biisit on vaan parhautta. Tarttuvia ja lyriikat on mahtavia. Pidän kaikista, joten olisi turha lähteä luettelemaan tähän niitä erikseen. Doll-Dagga Buzz-Buzz Zigety-Zag, This is the New Shit ja (s)AINT ovat tarttuvimmasta päästä. Levyllä on myös hauskoja biisin nimiä, siksi pidän tästä. Mansonia parhaimmillaan.

Kuutamolla

Iiris katselee yöt leffoja ja haaveilee päivät elokuvaa suuremmasta rakkaudesta. Taiteilijaäiti ja ystävättäret usuttavat Iiristä muuttamaan elämänsä, pyrkimään harmoniaan tai rentoutumaan seksin avulla. Iirikselle kelpaa kuitenkin vain aito romanssi: rakkaus menee syvälle, seksiin riittää vain muutama sentti.

Unelmat näyttävät käyvän toteen kun Iiris tapaa Markon, elokuvaohjaajan, joka kohottaa elämän korkealle arjen yläpuolelle. Mutta kummat ovat loppujen lopuksi oikeassa, romantikot vai kyynikot? Onko täydellinen onni harhaa ja ihmissuhteet aina täynnä salaisuuksia ja valheita. Ennen kuin asiaan saadaan selvyys, hermoromahduksen partaalla on neljä naista ja pari miestäkin.

"Kunpa joku rakastaisi minua jossakin."

Täydellinen samaistuminen. Enkä varmastikaan katsonut tätä leffaa oikeassa mielentilassa, rupesin miettimään myös, että onkohan olemassa ihmistä joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen. Että minussa on varmasti jotain vikaa, koska olen yksin. Ja ehkä onkin, ei voi tietää.

Ihan kiva suomalainen elokuva.

John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen

Tukholmalaisessa Blackebergin lähiössä 1980-luvun alussa elämä on tavanomaisen uneliasta kansankodin rauhaa, kunnes lähimetsässä tapahtuu häijy rituaalimurha: puussa roikkuu kuiviin valutettu teinipoika.

Murha säväyttää 12-vuotiasta Oskaria, joka fantasioi kostavansa kiusaajilleen. Murhaakin kiinnostavampaa on kuitenkin outo naapurintyttö Eli. Eli on outo tapaus: tyttöä näkee vain iltahämärän jälkeen, hän pukeutuu oudosti, haisee kummalliselle eikä tunne Rubikin kuution kaltaisia itsestäänselvyyksiä.

Vampyyreita, rakkaustarina, pedofiliaa, koulukiusaamista, väkivaltaa. Ei siis mikään Twilight. Pidin tästä kovasti, koska tämä oli niin karu, mutta silti samalla kuitenkin herkkä. Koulukiusattu Oskar sai sympatiani puolelleen. Samoin Eli. Kirjasta teki mielenkiintoisen se, että tarinaa kerrottiin monen ihmisen näkökulmasta. Pidin tästäkin ominaisuudesta. Tämä ei kuitenkaan sovi kaikkein herkimmille, kirjassa nimittäin kuvattiin sangen yksityiskohtaisesti raakojakin tapahtumia.

Haluan myös nähdä tästä tehdyn elokuvan.

Minä ja Morrison

Mitä jää jäljelle silloin, kun edes rakkaus ei riitä?

Millä on aikuistumisen ja itsenäistymisen kynnykselle jämähtänyt, hieman epätasapainoinen nuori nainen. Oman elämän haltuunotto on jäänyt pahasti rempalleen; koulu jäi kesken eikä työnteko kiinnosta. Milla ajelehtii vailla suuntaa, kunnes hän kohtaa Akin, itseään vanhemman yksinhuoltajaisän. Kiehtovalla tavalla salaperäinen Aki näyttääkin aluksi muuttavan Millan haaveet todeksi. Alkaa kiihkeä rakkaustarina, jota varjostavat rikokset ja huumeet. Molemmat ripustautuvat pakonomaisesti toisiinsa ja yhteiseen unelmaan. Mutta kaksi heikkoa yhdessä ei välttämättä tee kummastakaan vahvaa. Minä ja Morrison on elokuva rakkaudesta, riippuvuudesta ja itsepetoksesta.

Pilvilinna joka romahti

Lisbeth Salander makaa sairaalassa saatuaan luodin päähänsä. Poliisi alkaa tutkia tapausta, mutta samalla paljastuu myös korkean tason salaliitto. Kaikki jahtaavat kaikkia, mutta kukaan ei voi asettua Salanderin ja Mikael Blomkvistin tielle, kun he vaativat oikeudenmukaisuutta.

Elokuva päättää Stieg Larssonin erittäin suositun ja jännittävän Millenium-trilogian. Yhtäkään luurankoa ei jää kaappiin, kun Blomkvist ja Salander kohtaavat viimeistä kertaa.

Lisbeth oli taas hot ja leffa jännittävä! Eipä oikein muuta nyt keksi kirjoittaa.

Pahat pojat

Suomalainen. Tavallaan hyvin karu ja tavallaan hyvin suloinen ja hellyttävä. Tykkäsin.

Menolippu Mombasaan

Pete on lahjakas nuori muusikko ja hän saa tilaisuuden liittyä oikeaan bändiin. Pete on tervetullut, mutta hänellä todetaan syöpä. Huonetoverikseen sairaalassa hän saa ihanan, sympaattisen ja hieman rämäpäisen Jusan. Pojat karkaavat sairaalasta haaveenaan lähteä Mombasaan. Ensin kuitenkin he lähtevät Lappiin hakemaan Peten ihastusta, Kataa. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan..

Uusi lempisuomileffani. Aivan ihana. En tiedä miksi olen aikaisemmin jättänyt tämän katsomatta.

Tämä leffa sai minut itkemään.

Stefan Nyman: Anna Online

"Samuel on rakastunut. Anna on kerta kaikkiaan ihana. Silloin kun nuoret vastarakastuneet eivät ehdi tavata toisiaan, he chattailevat. Mutta toisinaan Annan viestit vääntyvät niin epäselviksi, että Samuel pelästyy. Anna on online ja kuitenkin offline, eikä ainoastaan kirjaimellisesti.

"Esittäkää nyt vain niitä rooleja, jotka teille on annettu. Ettekö tajua, että vapaa tahto on vain illuusio?"

Samuelin kaveri Pentti tulkitsee mielellään unia, sekä omiaan että muiden. Ja jokin ei unien mukaan ole nyt oikein kohdallaan. Uninen opiskelijakaupunki Turku alkaa naakkoinensa tuntua yhä kolkommalta. Naakat ovat taivaan piraijoita, Anna toteaa, ja hän jos kuka tietää, mitä se tarkoittaa.

"Roolit, jotka teille nyt annetaan, seuraavat teitä hamaan kuolemaan asti. Esittäkää ne hyvin, esittäkää ne huonosti, ihan miten haluatte. Käsikirjoitus on kuitenkin valmis, ettekä te pysty muuttamaan ainuttakaan repliikkiä."

Tämä sijoittui Turkuun! Tällaisista minä pidän, kun kirjoissa esiintyy tuttuja paikkoja. Muissakin kirjoissa kuin Vareksissa. Ja nyt naakat tuntuvat entistä pelottavammilta.
Kirja itsessään oli mielenkiintoinen, luin sen yhdessä päivässä. Suurimmaksi osaksi siksi, koska se sijoittui Turkuun ja siinä oli erikoisena elementtinä Messenger-keskustelut päähenkilöiden kesken. Tämä oli olevinaan rakkausromaani, mutta yliluonnollisella vivahteella. Pidin siitä. Ja kun tätä luki pimeässä illalla yksikseen, niin rupesi pakostakin pelottamaan. Ja loppu oli yllätys.

The Big Bang Theory

Aivan ihana.

Glen Duncan: Minä, Lucifer

Pirullisen hauska ja viiltävän terävä kertomus pimeyden prinssin vaiheista maan päällä! Lucifer saa mahdollisuuden tutustua aistillisen olemassaolon ihmeisiin sekä kertoa oman versionsa Raamatun ja maailmanhistorian tapahtumista.

Pimeyden prinssi saa Jumalalta viimeisen tilaisuutensa pelastukseen – sillä ehdolla, että pystyy elämään suhteellisen nuhteetonta elämää maan päällä. Vanha kehno suhtautuu tarjoukseen skeptisesti ja neuvottelee itselleen koeajan: kesäloma ihmisruumiissa, bonuksena kaikki lihan ilot. Paholainen inkarnoituu masentuneen ja mitättömän kirjailijaparka Declan Gunnin ruumiiseen ja alkaa tutustua aistillisen olemassaolon ihmeisiin, laajentaa Gunnin uraa elokuvamaailmaan ja järjestää vipinää kirjailijan sotkuisiin naissuhteisiin.

Lucifer päättää myös hyödyntää uutta ruumistaan ja kirjoittaa omaelämäkerran korjatakseen ikiaikaiset väärinkäsitykset kerralla. Luciferin omaelämäkerrallinen tilitys on sarkastisen hauskaa, rienaavan älykästä kommentaaria koko länsimaisesta kulttuurihistoriasta, Raamatun tapahtumista ja paholaisviittauksilla leikittelevästä populaarikulttuurista.

Hyvin älykäs kirja. Ja hauska. Idea varsinkin, Luciferin omaelämäkerta. Valitettavasti en jaksanut lukea kirjaa loppuun asti, ei nyt. Kyllä vielä joskus. Nyt ei selvästikään ollut tämän kirjan aika.
Tyyli on hyvin hauska, Lucifer kirjoittaa hyvin. Ja joutuu sivupoluille. Lukekaa, niin tiedätte.

"Saatatte miettiä - joukkonne kovanaamat, sekopäät, nyrkkisankarit, rosvot - selviäisittekö Helvetistä tai pystyisittekö ajan koittaessa vain äijäilemään läpi siitä paskasta. No arvatkaapas: ette pystyisi.

Tanith Lee: Pedon sydän

"Eletään määrittelemätöntä menneisyyttä, aikaa ennen teollistumista. Daniel Vehmund pakenee isänsä väkivaltaista kuolemaa kauas itään, missä hän saa onnettomuudekseen haltuunsa muinaisesta haudasta varastetun timantin. Kirottu jalokivi muuttaa omistajansa täydenkuun aikaan pedoksi, jota ei voi maanpäällisin keinoin voittaa.
Danielin kotiseuduilla kaunis Laura elää köyhyydessä tympeiden siskojensa ja itsekkäiden vanhempiensa orjuuttamana. Asiat muuttuvat, kun läheinen aatelisherra alkaa kosiskella häntä.
Varjoja kuitenkin kerääntyy, kun Laura saa uudelta aviomieheltään lahjaksi timantin, joka sinetöi Danielin kohtalon. Timantin jäljillä on myös Daniel, joka on palaamassa kotiin muuttuneena miehenä."

Ihmissusia tällä kertaa. Päätin kokeilla tätä kirjaa, koska edellinen Tanith Leen kirja oli niin hyvä. Tämä ei ollut. Tai oli tämä hyvä, mutta ei niin hyvä kuin se edellinen.. Mutta kuitenkin, kyllä tämän luki ihan mielellään.

Sarah Jezebel Deva: A Sign of Sublime

01. Genesis
02. A Sign Of Sublime
03. She Stands Like Stone
04. The Devil's Opera
05. They Called Her Lady Tyranny
06. The Road To Nowhere
07. Your Woeful Chair
08. Newborn Failure
09. Daddy's Not Coming Home

Muunmuassa Cradle of Filthistä tutun Sarah Jezebel Devan sooloalbumi. Sinfonista gootti/black metalia naisvokalistilla.
Muhun tämä ainakin toimi. Ja Devan äänen takia tämä kyllä erottuu muista samankaltaisista viritelmistä edukseen. Tai häpeäkseen, riippuu näkökulmasta.
Parhaimmat biisit olivat ehdottomasti They Called Her Lady Tyranny ja Daddy's Not Coming Home. Ensimmäinen on hyvin Cradle of Filthimäinen, joka taas näkökulmasta riippuen on hyvä tai huono asia.

http://www.youtube.com/watch?v=GfRhNTFDnPg

Eoin Colfer: Artemis Fowl: Aikaparadoksi

"Artemis Fowl vastaan Artemis Fowl.

Artemis Fowlin äiti Angeline potee tuntematonta sairautta Fowl Manorissa, mutta lääketieteen keinot taudin taltuttamiseen osoittautuvat rajallisiksi. Artemis pyytää apua keijuystäviltään, jotka tunnistavat heille tutun vitsauksen oireet hetkessä.

Angeline Fowlin jäljellä olevaa elinaikaa lasketaan jo tunneissa, kun Artemis keksii ratkaisun. Hänen on hankittava lääke sairauteen nuorelta rikolliselta, jonka kohtaaminen vaatii erityistä viekkautta - ja aikamatkaa menneisyyteen. Vaarallisen vastustajan nimi on nimittäin... Artemis Fowl.

Onnistuuko Artemis tähän asti vaarallisimmassa tehtävässään? Ja mitä ihmettä komisario Holly Short tekee Helsingin ilmatilassa?"

Olen Artemis Fowlin suuri fani. Hyllystäni löytyvät kaikki muut sarjan kirjat paitsi tämä. Vaikka tätä voi pitää enemmän lastenkirjana, pidän tästä silti todella paljon. Colferin tapa kirjoittaa ja muutenkin oikean maailman ja fantasiamaailman sotkeminen keskenään kiehtoo.
Tämä ei jäänyt muita sarjan kirjoja yhtään huonommaksi, ahmin sen päivässä. Ja kirja tuttuun tapaan jäi taas sellaiseen kohtaan, että mahdollinen jatko-osa on tulossa. Sitä odotellessa sitten.