Lower the flags

Tuttavapiirissäni on tapahtunut kuolemantapaus. Eräs rinnakkaiskokkiluokan pojista kuoli tuossa alkuviikolla onnettomuudessa. Kyseinen poika ei ollut läheisimpiä ystäviäni, mutta hyvä tyyppi. Pistihän se hiljaiseksi ja sitten kun vielä näki miten paljon tuskaa menetys aiheutti ystävilleni, jotka olivat läheisempiä tämän pojan kanssa kuin minä.
Tämä pisti miettimään. Vietän suht paljon aikaa internetissä ja minulla on paljon ystäviä, tuttuja ja kavereita, jotka asuvat toisilla paikkakunnilla, joten emme näe, emmekä välttämättä edes juttele joka päivä. Mutta jokainen on minulle tavalla tai toisella tärkeä. Mitä sitten, jos jollekin tapahtuu jotain? Saanko minä koskaan tietää sitä? Ja kuuluuko minun loppujenlopuksi edes saada tietää tällaisista? Itselläni on muutama henkilö, joiden haluan saavan tiedon jos minulle joskus sattuu jotain vakavampaa. Toivoisin olevani myös jollekulle heistä niin tärkeä, että minulle kerrottaisiin.
Näitä ajatellessani yritin miettiä miten reagoisin jos kuulisin jonkun läheisen ystäväni kuolleen. En osaa kuvitella tilannetta. En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa minulle oikeasti läheinen ihminen on kuollut. Tunne on varmasti musertava.

Kovin on surumielinen tämä postaus, mutta tällä hetkellä on tällainen fiilis. Tässä vielä lopuksi asentavaa musiikkia: http://www.youtube.com/watch?v=YyqDFJ-4E1k
Olen huomannut, että kun masentaa ja on paha olla, niin silloin kuuntelen biisejä, jotka ovat masentavia ja surumielisiä. Sitten tulee vain pahempi olla. Kumma juttu. Ei mitään pikkuponeja, jotka kakkivat vaahtokarkkeja ja piereskelevät sateenkaaria.

"You have stolen me"

"And I am here to claim me back."

Kävin maanantaina katsomassa uusimman Pirates of the Caribbeanin (On Stranger Tides). Eli rakkaan lempipiraattimme Jack Sparrown (Johnny Depp) seikkailut jatkuvat, tällä kertaa ilman Elizabethia (Keira Knightley) ja Williä (Orlando Bloom). Minkä allekirjoittanut laskee hyväksi asiaksi, koska Will oli lähinnä hyödytön, rasittava ja pakollinen nättipoika ja Elizabeth on nyt muuten vain rasittava. (Sunken chest with no booty.) Silti kuitenkin leffaan oli saatu ängettyä imelä rakkaustarina kahden mielestäni lähes yhtä tylsän hahmon välille.

Stranger Tides on siis Pirates of the Caribbean-leffasarjan neljäs osa. Jack ja kumppanit lähtevät etsimään Nuoruuden lähdettä vieraille vesille. Vanhoista leffoista mukana on tietysti Jack sekä ah, niin hurmaava, kapteeni Barbossa (Geoffrey Rush). Lisäksi kuvioissa pyörii Gibbs. Mukaan on uusiksi hahmoiksi saatu Mustaparta (muistuttaa minusta liikaa Davy Jonesin ja Barbossan risteytystä, ei mitään uutta siis) ja Angelica (Penelope Cruz), joka on Mustaparran tytär ja törkeästi, lähes kaksimielisesti vihjaillen, Jackin rakastajatar. Jackin ja Angelican välillä onkin koko leffan ajan hirveä kaksimielinen lataus, mikä on paikoin aika häiritsevä.

Harmittavasti tästä neljännestä osasta on hävinnyt se taika, joka ensimmäisissä osissa oli, mutta kyllä tämänkin katsoi, ihan vaan rakastettavien hahmojen takia. Jack Sparrow on ehdottomasti Johnny Deppin parhaita hahmoja ja Hector Barbossa vain sulattaa sydämeni. Lisäksi muodokas ja sähäkkä Penelope Cruz oli mukavaa vaihtelua Keiralle. Saatan syyllistyä hieman fanityttöilyyn tätä ylistäessäni, mutta minkäs sille mahtaa. Hienoja elokuvia.

Minun olisi siivottava. Siivosin kyllä eilen. Ja tänään on siivottava lisää. Nimittäin äiti tulee käymään kaupungissa. Oikeastaan on aivan sama vaikka jättäisin siivoamatta, ei lopputulos kelpaa kuitenkaan. Mutta nyt olen alkanut katsoa kriittisesti tätä kämppää ja huomannut hirveitä epäkohtia siivouksessa. Rupesi ällöttämään ja ahdistamaan. Pitäisi saada tämä kerralla siivottua oikein kunnolla, mutta kun olen vain niin auttamattoman laiska.

Lisäksi näin yöllä hämmentävää unta. Omistin superälykkään saksanpaimenkoiran, joka ilmeisesti ennen oli ollut mies. Ja komea sellainen. Pakenimme koiran kanssa jostain maanalaisesta sokkelosta ja kun pääsimme kadulle, pohdimme, että näyttää aika epäilyttävältä kulkea niin, että koira on irti. Menimme siis ostamaan pantaa ja hihnaa koiralle. Hihnakaupan myyjänä oli Vernon Dudley. Uni päättyi siihen, kun olin maksamassa hihnaa. Kummallista.

Ja eilen, 2.8., tuli vuosi täyteen Jyväskylässä asumista.

Huomenna (torstaina) siis suunnistan Turkuun, perjantaina Klubille katsomaan Kill the Romancea ja Machinae Supremacya, sitten jossain vaiheessa takaisin Jyväskylään ja tiistaina alkaa sitten koulu. Mihin tämä kesäloma oikein hävisi?

The one I love, I hate

... But the sex is great. Dopea. Päivän biisi.

Sain eilen luettua Corey Taylorin Seitsemän kuolemansyntiä. Corey Taylor on siis Slipknotin ja Stone Sourin laulaja, minun idolini ja tämän kirjan myötä myös hengellinen johtajani. Mies on siunattu maailman upeimmalla lauluäänellä ja taidolla tehdä hienoja biisejä. Eikä ulkonäkökään herralla ole huonompi. Löysin Slipknotin vuosia sitten, eräs ystäväni lähetti minulle joko My Plaguen tai Vermilion Pt. 2:sen (asiasta väitellään vieläkin) ja rakastuin heti. Myöhemmin törmäsin herran toiseen bändiin, Stone Souriin ja rakastuin vielä lisää. Nyt olen käynyt Slipknotin keikalla kolmesti, olen tavannut itse herra Taylorin ja omistan molemmilta bändeiltä kaikki julkaisut.
Mutta itse kirjaan. Luin tosiaan suomenkielisen version, vaikka aluksi tarkoitukseni oli lukea kyseinen opus englanniksi. No hyvä, että en tehnyt niin. Englannin ymmärtämisessäni ei mielestäni ole mitään vikaa, mutta herra Taylor tässä nyt vain sattuu kirjoittamaan niin fiksusti, että välillä piti lukea oikein ajatuksen kanssa ja monta kertaa. Kirja on paikoin todella raskas, herra Taylor myöntää sen itsekin. Ja todella älykästä tekstiä. Kirja ei ole mikään elämäkerta, vaan pohdintaa seitsemästä kuolemansynnistä. "Mikä on julistettu hyväksi ja pahaksi ja miksi näin on tehty?"
Kirjan luettuani, rakastan tätä miestä yhä enemmän. Ja voisin nostaa herra Taylorin lähes hengellisen johtajan tasolle ja niin olen kai tehnytkin jo. Herra kirjoittaa asioista (kirjassa ja biiseissään) juuri niin kuin itse ajattelen. Erityisesti tämä kohta jäi mieleen.

"Kärsin luultavasti maailman huonoimmasta itsetunnosta. Kun katson peiliin, kuva tuntuu vääristyvän. En ole koskaan pystynyt katsomaan itseäni ilman että etsisin virheitä ja repisin itseni hajalle. On minulla hyviäkin päiviä, mutta huonon minäkuvan vuoksi olen usein lamaantunut. Kun saa kuulla dissausta pienen ikänsä, alemmuuden tunne ei katoa koskaan kokonaan. ... Silloinkin, kun People-aikakauslehti äänesti minut 50 seksikkäimmän miehen joukkoon, hätäännyin, koska kuvittelin, että minua valmistetaan Punk'd-pilaa varten."

Joku näinkin upea ihminen voi tuntea aivan samalla tavalla kuin minä. Se lohduttaa ja pistää tajuamaan, että ei ole yksinään ongelmiensa kanssa. Corey on hieno tyyppi ja toivoisin tuntevani hänet oikeastikin. Kirja kannattaa lukea vaikka Slipknotista tai Stone Sourista ei olisi ikinä kuullutkaan.

Vietin eilen myös iltaa leffan, popcornien ja viinipullon kanssa. Sivistynyttä. Leffana toimi Zombieland, poppareina Taffelin Popcorn originalit ja viininä Rüdesheimer Rosengarten, puolimakea saksalainen valkoviini. Harvemmin juon alkoholia, baarissa siiderin tai kaksi, mutta nyt iski mielihalu. Halusin tehdä Berry Coolereita, mutta en omistanut marjoja tai kunnollisia jääpaloja, joten jäi tekemättä. Berry Cooleriin siis tulee 12cl valkoviiniä, jäitä, marjoja ja spritea.
Zombieland oli aika sympaattinen, tykkäsin. Elokuvassa on neljä hyvin erilaista tyyppiä perseilemässä pitkin zombie-viruksen saastuttamaa Jenkkilää. Kuulostaa kliseiseltä, mutta sitä tämä ei ollut. Hauskaa läppää lensi ja leffa oli jännästi tehty, tuli vähän mieleen Scott Pilgrim vs. The World, joka sekin oli hyvä leffa. Niin ja popcornitkin olivat todella maukkaita, en edes polttanut yhtäkään!

Lisäksi käytin tänään ensimmäisen kerran taloyhtiön pyykkitupaa. Edellisillä kämppiksilläni on tähän mennessä ollut oma pyykkikone, jota olen saanut käyttää. Jännitti. Enkä tiedä oikein miksi. Tässä huomaa taas miten turhia asioita aina jännitän. Puhelimella soittaminenkin on yhtä helvettiä, esiintymisestä puhumattakaan. No pyykkäys sujui yllättävän kivuttomasti. Mietin koko ajan, että teenkö kaiken oikein, mitä jos kone räjähtää, onko olemassa jokin pyykkituvan käyttäytymisetiketti, jota en osaa noudattaa? Okei, pyykit koneeseen, painetaan nappia ja odotellaan ja haetaan pyykit pois. Ei sen kummempaa. Miksi siis jännitin?

Lisäksi olen hieman toipumassa tuosta aikaisemmin mainitsemastani cookblockista. Tai ainakin kävin ostamassa tarvikkeita nakkikastiketta ja broileriwokkia varten.

Täällä on nyt muutaman päivän pyörinyt riesanani pari kärpästä. En osaa (saa) tapettua niitä, enkä saa häädettyä niitä uloskaan. Miten kauan tuollainen kärpänen oikein elää?

Fuck you I won't do what you tell me

Rage against the Machineeee. Soinut päässä koko päivän, piti saada ulostettua se johonkin.

Kämppisasia selvisi. Uusi kämppis tuli, vanha lähti, sitten uusikin lähti ja nyt asustelen tässä yksinäni elokuun loppuun. Uusi kämppis siis toi kamansa tänne ja muuttaa itse sitten ennen koulun alkua elokuussa. Todella mukava tyyppi, samoin vanhemmat. Eikä voi olla huono ihminen, koska häneltä löytyy kaikki Matrix-leffat sellasessa keräilyboksissa sekä Neo-figuuri ja Opethin paita. Ei voi olla! Ainoa vain, että tällä uudella ei ole pyykkikonetta. Mutta näillä näkymin olen itse ostamassa sellaista. Eipä tarvitse pyykkitupaa käytellä sitten.

Vanha kämppis jätti perinnöksi kuolleen rahapuunsa.

En osaa enää tehdä ruokaa. Tai siis, osaan, mutta en osaa keksiä mitään. Tai ei vain tee mieli syödä. Cookblock, kuten ystäväni keksi. (Kuulostaa kovasti eräältä toiselta tunnetulta blockilta.) Minulla on yleensä täydellinen visio siitä, mitä ruokaa haluan tehdä. Nyt ei vaan onnistu. Olen syönyt kaupan valmispitsan ja tänään väkersin salaatin, mutta eivät nekään maistu. Nyt on kyllä niin perkeleellisen kuuma, että en yhtään ihmettele. Täytyy selailla reseptivihkosta ja keksiä jotain.
Kokeilin myös uutta ("uutta") kokkiveistäni, jonka sain isältä lahjaksi. Joku Victorinoxen hieno ja kallis ammattilaisveitsi. Ja leikkaa kuin unelma. Jos olisin yhtään viiltelyyn päin suuntautunut, olisin taivaassa.

Lisäksi Kela oli tänään todella nopea. Kävin viemässä hakemuksen lainan takauksesta ja iltapäivällä postilaatikossa oli jo päätös! (Oikeasti olin hakenut takausta jo aikaisemmin, mutta en vaan muistanut sitä.)

Tänään ei jaksa kirjoittaa.

Fashion show for the poor

Siivosin tänään vaatekaapin. Eli revin kaiken kaapista sängylle, vähän sovittelin, viikkasin nätisti uudestaan, totesin, etten käytä noin puolta vaatekaappini sisällöstä ja muutamaa vaatekappaletta pitää vähän muokata. Sukkiakin on jostain mystisesti ilmestynyt aivan liikaa, samoin epäsopivia rintaliivejä. Lisäksi vaatekaappini sisältö on 99 prosenttisesti musta. Yksitoikkoista? Ehkä.
Suosittelen kyllä vaatekaapin läpikäymistä. Löytyy aina vaatteita, joista innostua. Sitten niitä käyttää pari kertaa ja taas unohtuvat kaapin pohjalle, kunnes tekee seuraavan siivouksen. Melkein kuin ostaisi uusia. Tuleepahan halvaksi näin opiskelijabudjetilla.

Löysin taas Kornin pitkästä aikaa.

Papapapapaparazzi

Lady Gaga on kalju ja Amy Winehouse kuollut. Mitä vielä? Justin Bieber onkin nainen?
Katselin eilen yöllä aamuneljän aikaan Lady Gagan videon Paparazzi. Olen aina tykännyt kyseisen naisen videoista. Varsinkin Bad Romance ja Alejandro ovat lemppareitani.
Mietin, että millaista mahtaa olla Lady Gagan seksielämä. Pukeutuuko leidi samanlaisiin asuihin kuin videoissaan ja muuta jännää. Vai onko se sellaista peiton alla pimeässä lähetyssaarnaajassa nysväämistä. Niin, tällaista minä mietin.
Paparazzissa esiintyy myös Alexander Skarsgård, skandinaavikomistus True Bloodista. Kaksimetrinen vaalea skandinaavi vampyyrina, mikäpä sen ihastuttavampaa. Eräs tuttavani on myös suht vaalea, komeakin ja pitkä. Joten pakkohan näistä kahdesta on paritus saada aikaiseksi. Hurr.

Niin, kämppisasia. Sain aamulla tekstiviestin uudelta kämppikseltäni. Tämä on tuomassa tavaroitaan tänne torstaina tai perjantaina (tänään on siis maanantai) ja itse asettuu taloksi elokuun lopulla. Ei siinä mitään, uudet ihmiset on kivoja. Mutta kun täällä pyörii vielä tuo vanha kämppis, eikä se tee elettäkään, että olisi poistumassa täältä. No, ehkä täällä on loppuviikosta sitten vähän ruuhkaista. Asun siis kahden hengen solussa. Tää on mun mielestä ihan mukava, ainoana miinuksena tuo tämän hetkinen kämppis ja, että kämppä sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa. Huoneen ikkunat ovat pyörätielle päin ja pyörätie on reilun kahden metrin päässä ja samalla tasolla kuin ikkunat. Tykkäisin pitää verhoja auki, mutta kun on tuo pyörätie.

Kävin vähän kaupungilla pyörimässä. Mukaan tarttui mustat farkut (jotka haisevat, hyrr), tavallinen musta t-paita (aion leikellä sen) ja H&M:ltä (kyllä, juuri sieltä) tälläinen musta miesten paita jossa on renkaita ja teksti "Closed circuit". Mielestäni ihan hieno ja maksoikin vain vitosen, joten otin rätin mukaani. Lisäksi löysin unelmieni päiväpeiton. Se on tummanliila, muuta ei tarvita. Harmi vain, että en osaa sellaista käyttää.

Tänään on soinut aika ahkerasti Slipknot ja HIM.