J.R. Ward: Ikuinen rakastaja

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyriroduilla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.
Rhage, jonka sisällä raivoaa hurja peto, on Mustan tikarin veljeskunnan jäsenistä vaarallisin. Hän on paras taistelija ja aina kärkäs toimimaan hetken mielijohteesta, sillä hänen sisällään palaa Kirjurineitsyen langettama ankara kirous.
Mary Luce on kokenut elämässään kovia. Hän joutuu tahtomattaan vampyyrien maailmaan ja tarvitsee Rhagen suojelua. Marylla on oma hengenvaarallinen kirouksensa, eikä hän etsi rakkautta. Hän on menettänyt uskonsa ihmeisiin jo vuosia sitten. Pian Rhage kuitenkin tietää, että hänen on saatava Mary omakseen. Vihollisten uhatessa Mary taistelee vimmaisesti voittaakseen elämän yhdessä rakastettunsa kanssa.

Vampyyriporno jatkuu. Edellinen osa Pimeyden rakastaja löytyy tuolta aikaisemmin. Odotin tätä jatko-osaa kuin kuuta nousevaa luettuani Pimeyden rakastajan. Pieni pettymys kyllä. Olihan tätä viihdyttävä lukea (viiden sivun seksikohtaukset ja hyvännäköiset vampyyrit, jotka EIVÄT kimalla kun joutuvat aurinkoon), mutta kaava oli täysin sama kuin ensimmäisessä osassa. Ei mitään uutta siis.
Vampyyri tapaa tytön, tyttö rakastuu, vampyyri ja tyttö rakastelevat pitkin kirjaa ja lopulta saavat toisensa ja jatkavat rakastelemistaan onnellisina ja niin eespäin pois.

Tommi Liimatta & Jouni Hynynen: Rillipää ja läski

"Läskit ja rillipäät älkööt vaivautuko!"
No nyt vaivautuvat! Liimatta ja Hynynen puhuvat kirjeenvaihdossaan muustakin kuin kuulumisista.

Rillipää:
Oli kirjeenvaihdon aikana 31-33 -vuotias.
Julkaissut kolme sarjakuva-albumia, viisi kirjaa ja kolmetoista pitkäsoittolevyä. Toimittanut Pahkasika-valikoiman ja Veikko Ennala -trilogian.
Absoluuttisen Nollapisteen kolmas levy on äänitetty Hullu ukko ja Kotiteollisuuden masternauhojen päälle.
Harrastaa ulkoilua parvekkeella. Asuu Tampereella.

Läski:
Oli kirjeenvaihdon aikana 37-39 -vuotias.
Kotiteollisuus-yhtyeen jäsen.
Kotiteollisuus on julkaissut kymmenen levyä, yhden dvd:n ja lukemattoman määrän singlejä sekä ep:itä. Julkaissut kolme kirjaa.
Osti tyttöystävälleen kihlasormuksen Absoluuttisen Nollapisteen Tavastian keikan jälkeen 1998. Päätyi Rillipään kanssa samaan hotellihuoneeseen 2007. Rillipää sammui Läskin sänkyyn. Läski nukkui lattialla.
Laihtui kirjeenvaihdon aikana kymmenen kiloa. Asuu Lappeenrannassa.

Ei näissä kirjeissä ollut mitään järkeä. Nauroin katketakseni. Varsinkin Hynyselle. Yllättävää. Tämä olisi pitänyt lukea ennen ylppäreitä, miehillä on ihana tyyli kirjoittaa. Jos se vaikka olisi tarttunut minuunkin. Mutta ei, nyt vasta sain luettua. Mutta kyllä kannatti! Luen uudestaankin.

"Kop, kop, oveen koputetaan. Menen avaamaan. Karate-pukki iskee kuin pyörremyrsky! Ukko vetää kierrepotkulla naamaan. Horjahdan ja kaaduin kuin hidastetussa filmissä joulukuusen päälle. Se syttyy liekkeihin. Pukki retuuttaa minua tukasta ympäri taloa, repii partani irti ja huutaa: "Tähän taloon mahtuu vain yksi pukki!" Petteri Punakuono kusee ja paskoo lattialle. Tontut tanssivat villisti ympäri huoneistoa. Perheeni katselee toimintaa sivusta. Pukki riisuu viittansa ja sen alta paljastuu ruskettunut, lihaksikas vartalo. Vaimoni kiihottuu ja on valmis seksuaaliseen iloitteluun. Pukki panee vaimoani ja syö lapseni. Liekehtivä joulukuusi sytyttää huoneiston tuleen. Viimeinen kuva: minä makaan verissäni lattialla liekkimeressä ja kasvoissani on lapikkaan pohjan kuva. Taustalla pukki näyttää peukaloaan, nauraa sairasta naurua ja toteaa: "Hyvää joulua lapset!" The End."

Sellaista.

Michael Swanwick: Rautalohikäärmeen tytär

Orjatyttö Jane pakenee lohkäärmetehtaasta. Mutta uusillakaan kotikonnuilla ei ole helppoa pärjätä. Ihmiset, peikot, velhot, haltiat ja maahiset elävät oudossa, eroottisessa ja julmassa kilpailuyhteiskunnassa. Viekas Jane joutuu taistelemaan onnensa puolesta. Kaikkea hallitsee Jumalatar, joka varmistaa, että mikään ei ole ilmaista. Ja usein hinta, jonka nuori Jane ja hänen rakkaansa joutuvat maksamaan, on korvaamattoman kallis.
Kunnianhimoinen Jane perehtyy hengen ja tieteen saloihin koettaen keksiä miten päästä oman kohtalonsa valtiattareksi. Tärkeintä on löytää pakotie, jotta matka kohti rauhaa voisi alkaa...

Tässä kirjassa ei ollut mitään järkeä. Tajusin sen about viimeisen 30 sivun kohdalla. Sitä ei voi selittää, kirja täytyy lukea, että tajuaa ettei tässä ole mitään järkeä. Liikaa ihmisiä, liikaa paikkoja, helposti menee sekaisin. Ainoa joka pysyi suht tuttuna, olivat Jane ja lohikäärme. En oikein osaa päättää pidinkö tästä vai en. Silti tämä oli pakko lukea, tätä ei voinut vain jättää kesken. Hämmentävä kirja.

The Human Centipede

Sarjassamme mitä helvettiä.

Mitä voit päätellä kun leffassa ideana tehdä ihmisketju niin, että niillä on yksi yhteinen ruuansulatusjärjestelmä ja ne on ommeltu toisiinsa kiinni niin, että suu on edellä olevan perseessä kiinni. Ja sitten sille etummaiselle tulee paskahätä.

En oo pitkään aikaan nauranu näin paljon. Mistä näitä leffoja oikein sikiää? Ihan helvetin sairas ja silti. Tästä on muuten tulossa jatko-osakin.

Vittu tää on taidetta.

Paranormal Activity

Oikeassa mielentilassa ihan helvetin pelottava leffa, nyt vaan lähinnä nauratti tämän kliseisyys. Ehkä joskus katon sen uudestaan ja pompin seinillä viikon tai ehkä en.

The Pacifier

Mielettömän suloinen ja sympaattinen ja hellyttävä elokuva! Ja vielä Vin Diesel pääosassa. Diesel siis saa tehtäväkseen suojella edesmenneen professorin perhettä, joutuu lapsenlikaksi. Tämä tietysti hoidetaan tyylillä.

Oon katsonut tän jo pari kertaa ja tää on edelleen yksi lemppareistani!

Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia

Kuolleet vetävät eläviä alaspäin.

Jude Coyne on ikääntyvä death-metal-muusikko, jonka kiinnostus makaaberiin ja yliluonnolliseen on hyvin fanien tiedossa. Kannibaalien keittokirjat ja käytetyt hirttosilmukat alkavat kuitenkin tuntua kesyiltä, kun Jude huomaa ilmoituksen netissä huutokaupattavasta sielusta. Tuhannella dollarilla Judesta tulee kuolleen miehen haamun ylpeä omistaja.

Juden ovelle tuodaan sydämen muotoinen rasia. Rasiasta löytyy kuolleen miehen puku, jonka mukana rauhattoman sielun on luvattu saapuvan. Judea lähinnä huvittaa: häntä eivät ole jääneet vainoamaan sen paremmin väkivaltainen isä, hylätyt rakastajat kuin petetyt bändikaveritkaan - mitä yksi vanhuksen sielu hänelle mahtaisi?

Mutta sitten haamu onkin kaikkialla. Se kykenee tekemään itsensä näkyväksi mitä epämiellyttävimmillä hetkillä. Ja se on tosissaan. Se kutsuu Judea mukaansa yöpuolen tielle. Ja kun se heiluttaa hypnoottista partaveitsen teräänsä, Jude ei voi olla seuraamatta perässä.

Kun näin tämän kirjan kirjastossa, tiesin heti, että tämä on pakko lukea. Valitsin kirjan siis sen kannen perusteella. Ja hyvä, että valitsin. Tämän tulen lukemaan vielä uudestaan, pidin tästä todella paljon. Jude on muusikko ja minulle jokin Nikki Sixxin ja Lars Eikindin ristisiitos. Lempihahmoni. Juuri sellanen, jonka toivoisi olevan oikeasti olemassa ja että vielä tuntisin hänet. Jotenkin suretti, kun kirja loppui. Jouduinhan tavallaan luopumaan Judesta.
Kirja oli hyvin raaka ja väkivaltainen. Verta lensi ja raajoja irtosi. Se oli hienosti kirjoitettu ja odotan kirjailijalta muitakin kirjoja. Joe Hill on muuten Stephen Kingin poika.

Ja toivottavasti tästä tehdään leffa myöskin.