Menolippu Mombasaan

Pete on lahjakas nuori muusikko ja hän saa tilaisuuden liittyä oikeaan bändiin. Pete on tervetullut, mutta hänellä todetaan syöpä. Huonetoverikseen sairaalassa hän saa ihanan, sympaattisen ja hieman rämäpäisen Jusan. Pojat karkaavat sairaalasta haaveenaan lähteä Mombasaan. Ensin kuitenkin he lähtevät Lappiin hakemaan Peten ihastusta, Kataa. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan..

Uusi lempisuomileffani. Aivan ihana. En tiedä miksi olen aikaisemmin jättänyt tämän katsomatta.

Tämä leffa sai minut itkemään.

Stefan Nyman: Anna Online

"Samuel on rakastunut. Anna on kerta kaikkiaan ihana. Silloin kun nuoret vastarakastuneet eivät ehdi tavata toisiaan, he chattailevat. Mutta toisinaan Annan viestit vääntyvät niin epäselviksi, että Samuel pelästyy. Anna on online ja kuitenkin offline, eikä ainoastaan kirjaimellisesti.

"Esittäkää nyt vain niitä rooleja, jotka teille on annettu. Ettekö tajua, että vapaa tahto on vain illuusio?"

Samuelin kaveri Pentti tulkitsee mielellään unia, sekä omiaan että muiden. Ja jokin ei unien mukaan ole nyt oikein kohdallaan. Uninen opiskelijakaupunki Turku alkaa naakkoinensa tuntua yhä kolkommalta. Naakat ovat taivaan piraijoita, Anna toteaa, ja hän jos kuka tietää, mitä se tarkoittaa.

"Roolit, jotka teille nyt annetaan, seuraavat teitä hamaan kuolemaan asti. Esittäkää ne hyvin, esittäkää ne huonosti, ihan miten haluatte. Käsikirjoitus on kuitenkin valmis, ettekä te pysty muuttamaan ainuttakaan repliikkiä."

Tämä sijoittui Turkuun! Tällaisista minä pidän, kun kirjoissa esiintyy tuttuja paikkoja. Muissakin kirjoissa kuin Vareksissa. Ja nyt naakat tuntuvat entistä pelottavammilta.
Kirja itsessään oli mielenkiintoinen, luin sen yhdessä päivässä. Suurimmaksi osaksi siksi, koska se sijoittui Turkuun ja siinä oli erikoisena elementtinä Messenger-keskustelut päähenkilöiden kesken. Tämä oli olevinaan rakkausromaani, mutta yliluonnollisella vivahteella. Pidin siitä. Ja kun tätä luki pimeässä illalla yksikseen, niin rupesi pakostakin pelottamaan. Ja loppu oli yllätys.

The Big Bang Theory

Aivan ihana.

Glen Duncan: Minä, Lucifer

Pirullisen hauska ja viiltävän terävä kertomus pimeyden prinssin vaiheista maan päällä! Lucifer saa mahdollisuuden tutustua aistillisen olemassaolon ihmeisiin sekä kertoa oman versionsa Raamatun ja maailmanhistorian tapahtumista.

Pimeyden prinssi saa Jumalalta viimeisen tilaisuutensa pelastukseen – sillä ehdolla, että pystyy elämään suhteellisen nuhteetonta elämää maan päällä. Vanha kehno suhtautuu tarjoukseen skeptisesti ja neuvottelee itselleen koeajan: kesäloma ihmisruumiissa, bonuksena kaikki lihan ilot. Paholainen inkarnoituu masentuneen ja mitättömän kirjailijaparka Declan Gunnin ruumiiseen ja alkaa tutustua aistillisen olemassaolon ihmeisiin, laajentaa Gunnin uraa elokuvamaailmaan ja järjestää vipinää kirjailijan sotkuisiin naissuhteisiin.

Lucifer päättää myös hyödyntää uutta ruumistaan ja kirjoittaa omaelämäkerran korjatakseen ikiaikaiset väärinkäsitykset kerralla. Luciferin omaelämäkerrallinen tilitys on sarkastisen hauskaa, rienaavan älykästä kommentaaria koko länsimaisesta kulttuurihistoriasta, Raamatun tapahtumista ja paholaisviittauksilla leikittelevästä populaarikulttuurista.

Hyvin älykäs kirja. Ja hauska. Idea varsinkin, Luciferin omaelämäkerta. Valitettavasti en jaksanut lukea kirjaa loppuun asti, ei nyt. Kyllä vielä joskus. Nyt ei selvästikään ollut tämän kirjan aika.
Tyyli on hyvin hauska, Lucifer kirjoittaa hyvin. Ja joutuu sivupoluille. Lukekaa, niin tiedätte.

"Saatatte miettiä - joukkonne kovanaamat, sekopäät, nyrkkisankarit, rosvot - selviäisittekö Helvetistä tai pystyisittekö ajan koittaessa vain äijäilemään läpi siitä paskasta. No arvatkaapas: ette pystyisi.

Tanith Lee: Pedon sydän

"Eletään määrittelemätöntä menneisyyttä, aikaa ennen teollistumista. Daniel Vehmund pakenee isänsä väkivaltaista kuolemaa kauas itään, missä hän saa onnettomuudekseen haltuunsa muinaisesta haudasta varastetun timantin. Kirottu jalokivi muuttaa omistajansa täydenkuun aikaan pedoksi, jota ei voi maanpäällisin keinoin voittaa.
Danielin kotiseuduilla kaunis Laura elää köyhyydessä tympeiden siskojensa ja itsekkäiden vanhempiensa orjuuttamana. Asiat muuttuvat, kun läheinen aatelisherra alkaa kosiskella häntä.
Varjoja kuitenkin kerääntyy, kun Laura saa uudelta aviomieheltään lahjaksi timantin, joka sinetöi Danielin kohtalon. Timantin jäljillä on myös Daniel, joka on palaamassa kotiin muuttuneena miehenä."

Ihmissusia tällä kertaa. Päätin kokeilla tätä kirjaa, koska edellinen Tanith Leen kirja oli niin hyvä. Tämä ei ollut. Tai oli tämä hyvä, mutta ei niin hyvä kuin se edellinen.. Mutta kuitenkin, kyllä tämän luki ihan mielellään.

Sarah Jezebel Deva: A Sign of Sublime

01. Genesis
02. A Sign Of Sublime
03. She Stands Like Stone
04. The Devil's Opera
05. They Called Her Lady Tyranny
06. The Road To Nowhere
07. Your Woeful Chair
08. Newborn Failure
09. Daddy's Not Coming Home

Muunmuassa Cradle of Filthistä tutun Sarah Jezebel Devan sooloalbumi. Sinfonista gootti/black metalia naisvokalistilla.
Muhun tämä ainakin toimi. Ja Devan äänen takia tämä kyllä erottuu muista samankaltaisista viritelmistä edukseen. Tai häpeäkseen, riippuu näkökulmasta.
Parhaimmat biisit olivat ehdottomasti They Called Her Lady Tyranny ja Daddy's Not Coming Home. Ensimmäinen on hyvin Cradle of Filthimäinen, joka taas näkökulmasta riippuen on hyvä tai huono asia.

http://www.youtube.com/watch?v=GfRhNTFDnPg

Eoin Colfer: Artemis Fowl: Aikaparadoksi

"Artemis Fowl vastaan Artemis Fowl.

Artemis Fowlin äiti Angeline potee tuntematonta sairautta Fowl Manorissa, mutta lääketieteen keinot taudin taltuttamiseen osoittautuvat rajallisiksi. Artemis pyytää apua keijuystäviltään, jotka tunnistavat heille tutun vitsauksen oireet hetkessä.

Angeline Fowlin jäljellä olevaa elinaikaa lasketaan jo tunneissa, kun Artemis keksii ratkaisun. Hänen on hankittava lääke sairauteen nuorelta rikolliselta, jonka kohtaaminen vaatii erityistä viekkautta - ja aikamatkaa menneisyyteen. Vaarallisen vastustajan nimi on nimittäin... Artemis Fowl.

Onnistuuko Artemis tähän asti vaarallisimmassa tehtävässään? Ja mitä ihmettä komisario Holly Short tekee Helsingin ilmatilassa?"

Olen Artemis Fowlin suuri fani. Hyllystäni löytyvät kaikki muut sarjan kirjat paitsi tämä. Vaikka tätä voi pitää enemmän lastenkirjana, pidän tästä silti todella paljon. Colferin tapa kirjoittaa ja muutenkin oikean maailman ja fantasiamaailman sotkeminen keskenään kiehtoo.
Tämä ei jäänyt muita sarjan kirjoja yhtään huonommaksi, ahmin sen päivässä. Ja kirja tuttuun tapaan jäi taas sellaiseen kohtaan, että mahdollinen jatko-osa on tulossa. Sitä odotellessa sitten.